SuomiGameHUB

Maailma tarvitsee pelejä

Ääniaallot ja taajuus

Ääntä ei sellaisenaan ole luonnossa. Ääni muodostuu ilmanpaineen vaihtelusta. Esimerkiksi jos jossain tapahtuu räjähdys, se aiheuttaa ilmanpaineessa voimakasta väreilyä. Jotta tämä voitaisiin tulkita äänenä, kuten kaiken energian kanssa, tarvitaan vastaanotin. Korvat ovat vastaanotin, joka poimii paineen vaihtelun ilmasta ja aivot sitten tulkitsevat tuon vaihtelun äänenä.

Kun puhutaan äänen luonteesta ja sen muokkaamisesta, esimerkiksi musiikin tuotannossa, on tärkeää ymmärtää perusasiat ääniaalloista ja taajuuksista. Ääniaalto voidaan kuvata esimerkiksi siniaallolla, joka alkaa nollapisteestä, menee ympyränmuotoisessa kaaressa ylös, sitten saman verran alas ja palaa takaisin lähtöpisteeseensä. Aallon korkeusväliä, joka ulottuu huipusta alapuolelle, kutsutaan amplitudiksi. Se kertoo äänen voimakkuudesta. Aallon pituus eli sykli määrää äänen taajuuden.

Taajuus mitataan yksikössä nimeltä hertsi ja se kertoo, kuinka monta kertaa aalto toistuu sekunnissa. Ihmiskorva pystyy kuulemaan ääniä, jotka vaihtelevat noin 20 hertsistä (Hz) aina 20 kilohertsiin (kHz) asti. Alimmat taajuudet ovat bassotaajuuksia ja mitä korkeampi taajuus, sitä korkeampi ääni. On myös huomioitava, että ihmisen kyky kuulla eri taajuuksia normaalisti heikkenee iän myötä, erityisesti korkeiden taajuuksien osalta.

Ihmisen korva on herkin tietyllä taajuusalueella, joka vaihtelee noin kahdesta kilohertsistä viiteen kilohertsiin. Tällä alueella ei tarvitse olla kovin suurta amplitudia, jotta korva erottaa äänen. Bassotaajuuksilla sen sijaan tarvitaan suurempia amplitudeja, eli enemmän energiaa, jotta ne erottuvat. Tästä syystä esimerkiksi bassovahvistimien täytyy olla voimakkaampia kuin kitaravahvistimien.

Miksaus ja taajuus

Miksausvaiheessa taajuusalueen ymmärtäminen on avainasemassa. Jokaiselle soittimelle pyritään löytämään oma “paikkansa” taajuusalueella. Esimerkiksi basso saattaa soittaa alimmilla taajuuksilla, kun taas rytmikitara ja leadikitara sijoittuvat omille taajuusalueilleen. Tämän lisäksi myös laulu tai vaikkapa pelimusiikin erilaiset efektit ja äänet tulee sijoittaa niin, että ne eivät ole päällekkäin toistensa kanssa, vaan muodostavat harmonisen kokonaisuuden.

Miksaus vaatii siis huolellista suunnittelua ja tasapainottelua eri äänten ja soittimien välillä. Tavoitteena on luoda sellainen taajuusjakauma, jossa eri elementit tukevat toisiaan. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää ihmiskorvan herkimpään taajuusalueeseen, sillä sinne halutaan sijoittaa kaikkein tärkeimmät elementit. Mutta varovaisuus on paikallaan, sillä liiallinen energia täällä voi tehdä äänestä epämiellyttävän kuunnella.

Roolit musiikissa

Musiikin luomisessa ja miksaamisessa on monia eri tekijöitä, jotka auttavat saamaan aikaan tasapainoisen ja miellyttävän lopputuloksen. Ensimmäisenä huomioon otettavana tekijänä on yleensä rytmi, joka tarjoaa kappaleelle sen perusenergian. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että rummut tai jokin muu biitti on yleensä se ensimmäinen elementti, joka asetetaan paikoilleen. Rytmin jälkeen tulee basso, joka tuo kappaleeseen syvyyttä ja saa sen kuulostamaan “isona”. Basson puuttuessa kappaleen energiataso usein laskee huomattavasti.

Populaarimusiikissa, erityisesti radioon suunnatuissa kappaleissa, kolmantena tärkeänä elementtinä on usein laulu (melodia). Basso ja laulu harvoin kohtaavat toisiaan taajuusalueella, mikä helpottaa niiden erottelua miksausvaiheessa. Näin ollen basso ja laulu voidaan sijoittaa eri taajuusalueille, mikä tekee niiden yhteensovittamisesta helpompaa. Tämän jälkeen kuvioon astuvat säestyssoittimet, kuten kitara tai piano, jotka tuovat lisäväriä ja rytmikkyyttä kappaleeseen. Nämä neljä roolia– rytmi, basso, laulu ja säestys – ovat peruspilareita, joiden ympärille kappale rakentuu.

Seuraavaksi pitää sommitella kappaleen eri osat yhteen. Keskivaiheilla kappaleen taajuuskaistaa ovat yleensä rytmisoittimet, kuten kitara tai piano ja ne auttavat liimaamaan basson ja laulun yhteen. Ylätaajuuksilla taas voidaan tuoda esiin erilaisia soittimia, kuten virveliä tai symbaaleja. Laulua voidaan myös kirkastaa ylätaajuuksilla, jolloin siihen saadaan ilmavuutta. Kun laulaja ei laula, tilalle voidaan tuoda muita “lead-soittimia”, kuten kitara, joka täyttää laulajan roolin melodian osalta.

Miksausvaiheessa taajuudet sijoitetaan huolellisesti omille paikoilleen. Bassorumpu asetetaan yleensä 60-50 Hz alueelle. Sen yläpuolelle, noin 100-150 Hz taajuusalueelle, sijoitetaan bassosoitin, joka tuo syvyyden miksaukseen. Kappaleen keskitaajuuksia, joilla usein on taipumus kasaantua ja tehdä äänimaisemasta tunkkainen, leikataan pois, jotta saadaan aikaan ilmava ja selkeä lopputulos. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki keskitaajuudet leikattaisiin pois – ainoastaan ne, jotka eivät tuo lisäarvoa kappaleelle.

Keskustelu

Aloita uusi keskustelu