Tutkitaan tänään hieman, että miten saadaan miksaus toimimaan yhtenäisenä kokonaisuutena niin, etteivät kaikki instumentit kuulosta irrallisilta elementeiltä.
Tarkastellaan ensimmäisenä kitaran soundia, joka tuntuu liian terävältä. Tämän ongelman ratkaisemiseksi pohditaan erilaisia tekniikoita ja laitteita, joilla saadaan aikaan pehmeämpi ja miellyttävämpi äänimaailma. Esimerkkinä mainitaan käytössä olevan Poulinin HyBrit-vahvistinmallinnus, jonka säätäminen ei kuitenkaan tuota toivottua tulosta, joten siirrytään käyttämään TDR Nova -työkalua taajuuskorjaukseen. Tässä vaiheessa päädytään leikkaamaan keskialuetta, mikä auttaa vähentämään soundin terävyyttä.
Seuraavaksi käsittelyyn otetaan kappaleen tilaäänet, erityisesti reverbit, jotka auttavat luomaan äänelle syvyyttä ja tilan tuntua. Tavoitteena on saada aikaan kokonaisuus, joka ei kuulosta irralliselta tai liian ”kuivalta”. Tässä yhteydessä kokeillaan myös parallel compression -tekniikkaa, jolla pyritään lisäämään kappaleen dynaamisuutta ilman, että ääni menettää luonnollisuuttaan. Tämä tekniikka sisältää alkuperäisen raidan rinnalla kulkevan voimakkaasti kompressoidun raidan lisäämisen. Sen on tarkoitus tuoda lisää runkoa ja ”liimata” kappaleen osat yhteen. Säädetään myös release-asetuksia ja output-tasoja, jotta saavutetaan haluttu soundi ilman, että se kuulostaa ylikompressoidulta tai vääristyneeltä.
Merkittävä osa prosessia on myös ”tape saturation” -tekniikan hyödyntäminen, joka tuo ääneen lämpöä ja elävyyttä imitoimalla vanhaa nauhoitustekniikkaa. Tämä voi olla erityisen hyödyllistä digitaalisen tuotannon yhteydessä, missä pyritään saavuttamaan ”analoginen” tuntu. Näitä menetelmiä käytetään usein rinnakkain, jotta voidaan tasapainottaa kappaleen teknisiä ominaisuuksia sen taiteellisen ilmeen kanssa.
Jopa nykyään voimme emuloida nauhoja digitaalisessa ympäristössä. Drive-efektin lisääminen voi auttaa luomaan voimakkaamman ja elävämmän äänikuvan, mikä vastaa analogisen nauhan tarjoamaa lämpöä ja dynaamisuutta.
Kompressioasetusten säätämisellä saada aikaan tiukempi ja yhtenäisempi ääni. Käytetään muun muassa lyhyttä attack- ja release-aikaa, joka auttaa iskemään tarkasti äänen dynaamisiin huippukohtiin ilman että koko signaali tuntuu ylikompressoidulta. Tämä tekniikka tuo esiin äänitehosteet, kuten noise (kohina), joka voi lisätä haluttua tekstuuria ja ”likaisuutta” äänimaisemaan.
♞
Edellinen osa: Käytännön miksaus: Rummut ja basso