Kompressorit ovat äänityöskentelyn peruskiviä. Yleinen harhaluulo on, että kompressorit ovat vain jumputuksen työkaluja, jotka pilaavat hyvän kuuloisen musiikin. Totuus on kuitenkin toinen: kompressorit ovat monipuolisia työkaluja, jotka voivat parantaa äänimaisemaa merkittävästi.
Tarkastellaan kompressoria ääniaallon avulla. Ääniaallolla on aluksi transientti, joka on äänen voimakas isku. Tämän jälkeen ääni vaimenee hiljaisemmaksi hännäksi. Kompressoinnin tavoite on tasapainottaa näitä äänenvoimakkuuden vaihteluja. Kompressointi vähentää voimakkaampien osien energiaa, muuttaen koko ääniaallon tasaisemmaksi. Tämä tehdään vähentämällä äänen voimakkaimpia osia (kompressio), jotta hiljaisemmat osat kuuluvat paremmin, kun kokonaisuutta käännetään lopuksi isommalle.
Yksinkertainen esimerkki kompressorin käytöstä on ääniraidan käsittely. Oletetaan, että raidalla on vain yksi instrumentti ja laulu, jotka on nauhoitettu samalla mikrofonilla. Tässä tapauksessa ääniraidalla esiintyvät transientit voivat olla huomattavasti korkeammalla kuin muut osat, joiden amplitudi on paljon pienempi. Tavoitteena on saada nämä hiljaisemmat osat kuulumaan voimakkaammin.
Kompressorin lisäämiseksi ääniraidalle siirrytään Reaperissa fx-paneeliin ja valitaan sieltä sopiva kompressori, kuten esimerkiksi Reaperin oma ReaComp. Kompressorin käyttö voi aluksi tuntua monimutkaiselta johtuen lukuisista säätimistä, mutta tärkeintä on ymmärtää muutama perusasetus. Keskeisimmät säätimet ovat ’threshold’ ja ’ratio’.
Threshold on kynnysarvo, joka määrittää, mikä äänenvoimakkuuden taso ylittää kompressoinnin kynnyksen.
Ratio puolestaan kuvaa, kuinka paljon ääntä kompressoidaan ylittäessään tämän kynnyksen. Esimerkiksi jos ratio on 4:1, silloin kynnyksestä ylimenevät 4dB muutetaan 1dB:ksi.
Kompressorin säätäminen aloitetaan säätämällä kynnysarvoa vastaamaan ääniraidan äänitasoa. Kun kynnysarvo on asetettu, kompressori alkaa vähentää äänenvoimakkuutta niissä osissa, jotka ylittävät kynnyksen, eli ovat voimakkaimmalla. Jos kompressointi on liian voimakasta, se voi aiheuttaa epätoivottua imaisevaa tai pumppaavaa efektiä, mutta säätämällä kynnysarvoa ja suhdetta tämän voi välttää. Tavoitteena on vähentää voimakkaimpien osien äänenvoimakkuutta siten, että kokonaisuus kuulostaa tasapainoiselta ilman, että yksittäiset piikit häiritsevät.
Kun kompressoria käytetään, äänen energiaa vähennetään, mutta tämä ei välttämättä vaikuta merkittävästi kokonaisuuteen, koska vain pieniä osuuksia äänestä poistetaan. Tässä yhteydessä on tärkeää ymmärtää ’wet’ ja ’dry’ säätimet ReaCompissa.
Wet-säädin kontrolloi sitä, kuinka paljon kompressorin käsittelemää ääntä (eli ”kostunutta” ääntä) sekoitetaan lopulliseen ääniraitaan. Dry-säädin puolestaan edustaa alkuperäistä, käsittelemätöntä ääntä. Kompressorin käytössä yleensä halutaan kuulla vain käsitelty ääni, jolloin dry-signaali asetetaan äärimmäisen alhaiseksi tai pois päältä.
Kun kompressoria käytetään, on tyypillistä säätää wet-signaalia ylöspäin korvatakseen poistetun äänienergian. Esimerkiksi jos kompressori vähentää äänenvoimakkuutta 3.6 desibeliä, wet-signaalia voidaan nostaa vastaavasti 3.6 desibeliä. Tämä toimenpide auttaa säilyttämään raitojen kokonaisäänenvoimakkuuden.
Lisäksi kompressoreissa on usein automaattinen ’make-up’ toiminto, joka säätää ulos tulevan äänenvoimakkuuden vastaamaan poistettua energiaa. Tämä on hyödyllinen ominaisuus, etenkin kun halutaan nopeasti kompensoida kompressorin aiheuttamaa äänenvoimakkuuden vähenemistä. Joissakin kompressoreissa tämä toiminto tapahtuu automaattisesti ilman erillisiä säätimiä.
Edelleen, kompressorin asetusten hienosäätö on olennaista. Tätä varten käytetään säätimiä kuten ’attack’ ja ’release’.
Attack-säädin määrittää, kuinka nopeasti kompressori reagoi, kun ääni ylittää asetetun kynnyksen.
Release-säädin taas määrittää, kuinka nopeasti kompressori palauttaa äänen normaalille tasolle kynnyksen alittumisen jälkeen.
Säätämällä näitä arvoja voidaan vaikuttaa siihen, kuinka luonnollisesti ja sulavasti kompressori käsittelee ääntä.