Konseptigrafiikan piirtäminen vaatii sekä luovuutta että teknistä taitoa. Tämän kerran aiheena on hahmokrafiikan luominen, ja tutkimme yksityiskohtaisesti, mitä ajatuksia prosessi sisältää, erityisesti keskittyen lineartin eli viivapiirroksen tekemiseen. Prosessi alkaa luonnoksella, jonka tarkoituksena on hahmotella hahmon perusmuodot ja asennot. Luonnoksen tekeminen on ensimmäinen askel kohti valmista teosta, ja se tarjoaa mahdollisuuden kokeilla erilaisia asentoja ja sommitelmia nopeasti. Mieti miltä hahmo tulee näyttämään valmiissa teoksessa ja pyri luomaan mahdollisimman luonnollinen ja miellyttävä asento.
Referenssikuvien käyttö on olennainen osa tätä prosessia, sillä ne auttavat hahmottamaan realistisia asentoja ja yksityiskohtia. Tässä tapauksessa hahmo seisoo leijuntabootsit jalassa, mikä lisää futuristista tuntua hahmoon. Sarjakuvamaiset hiukset, jotka hulmuavat tuulessa, tuovat lisää eloa ja liikettä kuvaan, korostaen hahmon energistä luonnetta.
Koeta välittää katsojalle tietoa hahmon ja maailman ominaisuuksista. Se sisältää pukeutumisen, varusteiden ja ympäristön yksityiskohdat, jotka kaikki kertovat tarinaa hahmosta ja sen roolista omassa universumissaan. Tämän prosessin aikana luodaan pohja, joka mahdollistaa hahmon visuaalisen identiteetin kehittymisen. Luonnoksen tekemiseen meni tässä tapauksessa 10 minuuttia. Luonnos pitäisi syntyä nopeasti, jolloin voit heittää sen roskiin, jos se ei olekaan sitä mitä halusit ja aloittaa alusta.
Viivapiirroksen tekeminen on seuraava askel, jossa luonnoksen päälle (uuteen layeriin) rakennetaan tarkempia ja selkeämpiä viivoja. Tämä vaihe vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta, sillä se määrittelee hahmon lopullisen ulkonäön.
Piirroksen aikana voi tulla esiin haasteita, kuten vaikeuksia saavuttaa haluttu viivan paksuus tai ongelmia hahmon mittasuhteiden kanssa. Näihin ongelmiin vastataan kokeilemalla erilaisia tekniikoita ja harjoittelemalla jatkuvasti. Luonnoksen viivan värin muuttaminen voi auttaa erottamaan luonnoksen viivapiirroksesta, mikä tekee prosessista selkeämmän ja helpomman seurata.
Tässä vaiheessa lisätään yksityiskohtia, kuten teknologisia varusteita tai erikoisvaatteita, jotka rikastuttavat hahmon tarinaa ja persoonallisuutta. Esimerkiksi Pip-Boyn tyylinen laite ranteessa tai 90-luvun laskettelubutsien inspiroimat leijuntabutsit lisäävät syvyyttä hahmon taustaan ja tekevät siitä uskottavamman ja kiinnostavamman.
Yksityiskohtien lisääminen, kuten kasvojen ja hiusten piirtäminen, vaatii huomiota ja tarkkuutta. Kasvojen ilmeen ja hiusten asettelun kautta hahmo saa persoonallisuuden ja elävyyden.
Ääriviivojen ja yksityiskohtien lisäämisen jälkeen, konseptigrafiikan prosessi siirtyy syvemmälle hahmon yksilöllisyyden kehittämiseen. Tässä vaiheessa tekijä käyttää kontrastia hyödyksi erottaakseen eri elementit toisistaan, mikä auttaa katsojaa hahmottamaan hahmon syvyyden ja tilan. Tummempien viivojen käyttö tietyissä kohdissa korostaa varjoja ja tuo esiin muotoja, tehden hahmosta kolmiulotteisemman ja visuaalisesti mielenkiintoisemman.
Ole joustava ja valmis tekemään muutoksia. Jos hahmon pää vaikuttaa liian pieneltä, sitä on helppo suurentaa. Tämä joustavuus mahdollistaa virheiden korjaamisen ja ideoiden parantelun ilman suurta vaivaa. Lisäksi, koska lopullinen maalaus (tai lopulliset ääriviivat, jos haluat) lisätään myöhemmin, tässä vaiheessa tehdyt muutokset ovat vain osa luomisprosessin luonnollista etenemistä.
Kun hahmon peruspiirteet ovat paikallaan, keskitytään lisäämään yksityiskohtia, jotka rikastuttavat visuaalista tarinaa. Suunnittelussa hyödynnetään ”iso, keskikokoinen, pieni” -periaatetta, joka auttaa luomaan tasapainoisen sommittelun. Tätä voi soveltaa moneen eri ajatteluun piirrosta tehdessä, mutta esimerkkinä, teoksessa tulisi olla isoja, selkeitä alueita, keskikokoisia tiloja ja pieniä yksityiskohtia. Näin kokonaisuus pysyy selkeänä ja miellyttävänä katsoa, eikä muutu liian sekavaksi tai yksityiskohtien täyttämäksi.
Yksityiskohtien hakeminen on tutkimusmatka, jossa ei aina ole selkeää vastausta siihen, miten jokin elementti tulisi toteuttaa. Käytä referenssikuvia tarpeen mukaan. Esimerkiksi hiusten suunnittelussa voi joutua kokeilemaan useita lähestymistapoja, ennen kuin löytää sen oikean tavan, joka näyttää hyvältä ja sopii hahmon persoonallisuuteen.
Kun yksityiskohtia lisätään, koeta pysyä kaukana työstä mahdollisimman pitkään, jotta kokonaiskuva säilyy selkeänä. Zoomaaminen sisään on välttämätöntä vain pienimpiä yksityiskohtia piirrettäessä. Tämä strategia auttaa säilyttämään työn tasapainon ja varmistamaan, että kaikki elementit toimivat yhdessä harmonisesti.
Prosessiin voi kuulua uusien elementtien, kuten vyölaukun, lisääminen. Tämä antaa mahdollisuuden tuoda esiin hahmon ominaisuuksia ja tarinaa vielä syvemmin. Vyölaukun suunnitteluun voi sisältyä useita referenssikuvia ja luonnoksia, jotta saavutetaan haluttu ilme. Piirrä uusi elementti ensin uuteen layeriin, jotta voit siirrellä ja muokkailla sitä istumaan kuvaan, ennen kuin pyyhit allaolevasta kuvasta allejääneet osat pois.
Toisen vaiheen viivapiirroksen tekemiseen meni tässä tapauksessa 50 minuuttia, eli luonnoksen kanssa yhteensä noin tunti. Tästä jatketaan oppaassa maalauksellisempaan tyyliin. Jos kuitenkin haluaisit jatkaa sarjakuvamaisemmalla tyylillä, voisit piirtää vielä viimeistellymmän kolmannen vaiheen viivapiirroksen nykyisen päälle, kiinnittäen huomiota erityisesti viivojen laatuun ja puhtauteen.
Ammattitaiteilijat, jotka ovat piirtäneet vuosikausia työkseen, omaavat monesti kyvyn hypätä toisen vaiheen yli suoraan viimeistellympään lopputulokseen. Tämä vaatii kuitenkin tuhansia tunteja harjoittelua. Jos et ole harjoitellut vielä tuhansia tunteja hahmojen piirtämistä, suosittelen että käyt prosessin läpi useammassa vaiheessa, kuten oppaassa näytetään. Tämä vaatii aikaa, mutta opit enemmän ja pääset parempaan lopputulokseen.