Pelisuunnittelija ei pelaa ainoastaan huvin vuoksi. Suunnittelijana tavoite on pelimaailmaan eläytymisen sijaan ymmärtää, mitä pelin tekijät ovat tavoitelleet ja miten siinä on onnistuttu. On helppo keskittyä pelin heikkoihin puoliin, koska niistä voi oppia eniten. Tämä ei tarkoita, että peli olisi huono, mutta kaikkea voi parantaa.
Tämän oppaan tavoitteena on korostaa, miten pelisuunnittelija voi pelaamalla oppia muilta kehittäjiltä, jotka ovat tehneet valtavan työmäärän. Jos pelissä ei ole jotain ominaisuutta, se ei yleensä tarkoita, etteikö kehittäjä olisi ajatellut sitä. Ongelma on priorisointi. Kehittäjällä saattaa olla pitkä lista ominaisuuksia, mutta aikaa ja resursseja toteuttaa vain kolme. Siispä hän on toteuttanut ne ominaisuudet, jotka olivat tärkeimpiä hänelle.
Tässä oppaassa katsotaan tarkemmin kahden pelaajan pelin Fusen Shareware-versiota, josta löytyy kokonaiset kaksi eri kenttää.
Kun olet valinnut kentän, seuraava vaihe on sotilaiden ja yksiköiden luominen. Parakista voit alkaa tuottaa erilaisia yksiköitä, kuten backstabber, soldier, pilot ja saboteur. Näiden yksiköiden avulla voit lähteä toteuttamaan pelistrategiaasi.
Peli ei ole pelkästään yksiköiden luomista, vaan sinun pitää myös huolehtia resurssien keräämisestä. Mönjä on yksi sellainen ja toivottavasti löydät sitä läheltäsi. Kun olet kerännyt tarpeeksi resursseja, voit aloittaa erilaisten erikoisyksiköiden, kuten ”attack shipin”, valmistuksen. Voit myös käyttää pommikoneita, jotka pystyvät tekemään suurta vahinkoa vihollislinjoille.
Pelissä on myös erilaisia teknologioita ja rakennuksia, jotka tekevät pelikokemuksesta monipuolisemman. Tarvitset esimerkiksi sähköä toimiaksesi tehokkaasti ja pelissä on erilaisia rakennuksia, kuten Tech Center ja Repair pad, jotka tuovat lisää strategisia mahdollisuuksia. Nimensä mukaisesti, Tech Centerin kautta saat uusia teknologioita käyttöösi.
Fuse on pohjimmiltaan strategiapeli, joten StarCraft II, joka on yksi tunnetuimmista reaaliaikaisten strategiapelien edustajista, on hyvä vertailukohta. StarCraft II ja Fuse eroavat monin tavoin, erityisesti kun tarkastellaan pelimekaniikkoja ja -kokemusta. StarCraft II:ssa pelaajien on tasapainotettava huolellisesti mikro- ja makrotason toimet saadakseen parhaat tulokset. Mikrotasolla pelaajien on hallittava yksiköidensä liikkeitä, esimerkiksi hyökkäyksiä ja erityisiä taktisia manöövereitä, kuten selkäänpuukotusliikkeitä. Makrotasolla pelaajien on tehtävä strategisia päätöksiä, kuten resurssien hallinta, yksiköiden rakentaminen ja uusien tukikohtien perustaminen.
Fuse ei kuitenkaan tarjoa samanlaista monitasoista pelikokemusta. Tässä pelissä et voi keskittyä samanaikaisesti sekä mikro- että makrotason tehtäviin. Esimerkiksi, jos rakennat tukikohtaa, et voi samaan aikaan hallinnoida muita yksiköitä, jotka saattavat olla kaivamassa resursseja. Tämä luo rajoituksia pelaajalle ja pakottaa tekemään valintoja, jotka eivät aina tunnu luontevilta tai strategisesti älykkäiltä. Jos esimerkiksi olet hyökkäyslennoilla, tukikohtasi saattaa jäädä puolustuksettomaksi ja alttiiksi vihollisen iskuille.
Tässä pelissä myös yksiköiden automaattinen hallinta ja toiminnot jäävät vähemmälle. Käyttäjän on itse ohjattava yksiköitä kaivamaan resursseja, kun taas StarCraft II ja muut pelit, kuten Command & Conquer, tarjoavat automatisoituja vaihtoehtoja tähän. Automaation puute rajoittaa pelaajan mahdollisuuksia keskittyä pelissä moniin eri aspekteihin yhtä aikaa.
Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka peli voisi parantua lisäämällä vaihtoehtoja monitasoiseen strategiseen ajatteluun. Esimerkiksi, olisi hyödyllistä, jos pelissä olisi näppäinoikoteitä, joiden avulla voisi nopeasti vaihdella eri yksiköiden ja toimintojen välillä. Lisäksi tekoälyn hyödyntäminen voisi auttaa esimerkiksi resurssien keräämisessä, mikä vapauttaisi pelaajan keskittymään muihin osa-alueisiin.
Sanoisin, että peli tuntuu jääneen keskeneräiseksi monin tavoin. On paljon asioita, jotka olisivat voineet olla paremmin toteutettuja, erityisesti kun vertaa StarCraft II:n monipuolisuuteen ja syvyyteen. Siitä huolimatta, peli tarjoaa omat nautintonsa. Mutta se saa pohtimaan, kuinka paljon potentiaalia pelissä voisi vielä olla.