SuomiGameHUB

Maailma tarvitsee pelejä

Pelisuunnittelija pelaa: Puupeli

Pelisuunnitteluperjantaissa keskitymme tänään Puupeliin. Jos olet kiinnostunut pelaamaan puupeliä itse, huomioi, että peli on alunperin 16-bittinen, eikä sitä voi ajaa suoraan esimerkiksi Windows 10 tai Windows 11 -käyttöjärjestelmissä. Voit kuitenkin pelata peliä vanhemmalla koneella, jossa on 32-bittinen XP, tai asentamalla virtuaalikoneen ja pyörittämällä XP:tä siinä.

Puupelin idea on yksinkertainen: olet suomalainen yksityisyrittäjä, jonka tavoitteena on tienata rahaa kaatamalla ja myymällä puita. Pelissä isoista koivuista saadut tukit muutetaan rahaksi. Tämä prosessi on yksinkertainen, mutta pelissä on otettava huomioon muitakin seikkoja. Esimerkiksi rekkaa kutsuttaessa kulut ovat huomioitava ja tukkien määrä laskettava tarkkaan, jotta toiminta olisi kannattavaa.

Pelin alussa pelaajalla on käytössään heikko saha, jolla kaataminen vie paljon aikaa. Iso kirves on ensisijainen hankinta, ja sen ostaminen maksaa 700 markkaa. Tämä vaatii useamman ison koivun kaatamista. Kun kirves on hankittu, puunkaadon tehostaminen mahdollistaa suurempien summien ansaitsemisen. Pelissä on myös muita hankintoja, kuten ruoka ja polttopuut, jotka ovat välttämättömiä pelaajan hengissä pysymiseksi. Pelin pituus ja kulku riippuvat monista tekijöistä, kuten siitä, kuinka nopeasti päivät kuluvat pelaajan toiminnan seurauksena. Jos polttopuut tai ruoka loppuvat, pelihahmo kuolee ja peli päättyy. Tämä tuo peliin lisäjännitystä, mutta voi myös olla turhauttavaa, jos kuolee yllättäen ruoan tai polttopuun loppuessa.

Puupelissä on myös mahdollisuus metsästää, josta saa lisää ruokaa. Hirvien ja karhujen metsästäminen on osa pelin strategiaa ja pelissä voi kohdata myös karhuja, jotka syövät varastoimasi ruoat.

Puut tarvitsevat tilaa kasvaakseen, joten pelaajan on raivattava tilaa kaatamalla muita puita. Puupelin strateginen osuus korostuu, kun pelaaja joutuu miettimään, miten parhaiten edistää puuston kasvua. Pelin kuluessa pelaajan tavoitteena on kerätä mahdollisimman paljon pisteitä ja rahaa, mikä voi ajan myötä muuttua hieman yksitoikkoiseksi.

Puupeli vaatii paljon klikkailua, mikä on yksi sen tunnusomaisista piirteistä, mutta samalla kriitikoiden mainitsema parannuskohde. Vaikka klikkaaminen on osa pelin mekaniikkaa, sen voisi puolittaa tehdäkseen pelikokemuksesta sujuvamman. Puupeli kakkosessa, toisaalta, klikkaamista on vähennetty. Siinä pelaaja vain pitää hiiren painiketta pohjassa kaataakseen puita, mikä on sujuvampi lähestymistapa, mutta pelin idea myös katoaa. Tämä jatko-osa eroaa alkuperäisestä pelistä myös synkemmällä tunnelmallaan ja yläperspektiivillään.

Puupelin vetovoima perustuu useisiin tekijöihin. Ensinnäkin se on bisnes- ja strategiapeli, jossa pelaaja toimii pikkuyrittäjänä suomalaisessa metsässä. Tämä asetelma, jossa pelaaja elää luonnon helmassa ja harjoittaa perinteisiä suomalaisia toimia kuten puunkaatamista ja metsästämistä, luo pelille ainutlaatuisen tunnelman. Lisäksi pelin visuaalinen ilme on yksinkertainen mutta mieleenpainuva, ja pelissä käytetyt hahmot ja grafiikat ovat hulvattoman näköisiä.

Pelissä on kuitenkin parannettavaa. Esimerkiksi monipuolistaminen, kuten eri maatyypit, puulajit, taudit, tuholaiset ja ilmasto-olosuhteet, voisi tehdä pelistä monimutkaisemman, mutta samalla riskinä on menettää pelin alkuperäinen ydin ja vetovoima. Haasteena on siis löytää tasapaino uusien ominaisuuksien lisäämisen ja pelin alkuperäisen yksinkertaisuuden säilyttämisen välillä.

Toinen kehityskohde on pelin sattumanvaraisuuden hallinta. Pelin alkuvaiheessa pelaajan tontin tilanne voi vaihdella suuresti, mikä voi tehdä pelistä epäreilun tai satunnaisen. Lisäksi pelin metsästysmekaniikkaan liittyvä satunnaisuus, kuten eläinaktivistin ilmestyminen, voisi olla paremmin perusteltu ja ennakoitava.

Pelattavuuden lisäämiseksi voitaisiin lisätä uusia haasteita ja oppimiselementtejä. Esimerkiksi eläinten käyttäytyminen metsässä voisi olla ennustettavampaa ja pelaajan toimilla voisi olla enemmän vaikutusta. Myös taloudellisten päätösten monipuolistaminen, kuten valinta tukkien myymisen ja polttopuiden kauppaamisen välillä, toisi lisää strategisia elementtejä peliin.

Pelikokemusta voisi laajentaa lisäämällä siihen pieniä, yksityiskohtaisia elementtejä, kuten mahdollisuuden ostaa lisää maata tai vierailla paikallisessa kaupassa. Nämä lisäominaisuudet voisivat tehdä pelistä monipuolisemman, mutta samalla on varottava, ettei pelin yksinkertaisuus ja perusidea katoa.

Lopulta puupelin kehittämisessä on kyse pelin ytimen ymmärtämisestä ja sen vahvistamisesta. Pienet, hauskan henkiset lisäykset voivat tuoda peliin uutta syvyyttä säilyttäen sen alkuperäisen viehätyksen. Jokainen uusi ominaisuus vaikuttaa pelikokemukseen ja sen tasapainoon.

Keskustelu

Aloita uusi keskustelu