Pitchaus on keskeinen osa pelikehitystä. Se on tapa esitellä ja myydä peli-ideaa tai valmista peliä potentiaalisille sijoittajille, pelaajille, median edustajille tai muille sidosryhmille. Pitchauksessa on kyse viestin tiivistämisestä ja innostuksen välittämisestä kuulijalle.
Kun pitchaat sijoittajille, tavoitteenasi on houkutella heitä sijoittamaan peliisi. Heille keskeistä on ymmärtää pelin potentiaali markkinoilla ja sijoituksen tuotto-odotukset. Pelaajille pitchatessasi keskityt sen sijaan pelikokemuksen ja pelattavuuden esittelyyn. Tavoitteenasi on saada pelaajat kiinnostumaan pelistäsi ja innostumaan sen pelaamisesta. Jos taas kohderyhmänäsi on esimerkiksi YouTuberit, pitchauksesi keskittyy siihen, miten pelisi sopii heidän kanavalleen ja miten se voi tuottaa kiinnostavaa sisältöä heidän yleisölleen.
Käytännön esimerkkinä voidaan käyttää vaikkapa peliä nimeltä Splittown, joka on klassista seikkailupeliä muistuttava peli, jossa pelaaja toimii agenttina. Splittownin pitchaamisessa voitaisiin korostaa sen ainutlaatuisia elementtejä, kuten seikkailun luonnetta, pulmanratkontaa ja dialogia. Pelkästään pelin ominaisuuksien, kuten grafiikan tai musiikin luetteleminen eivät tee pitchistä vakuuttavaa. Nämä seikat ovat toki osa pelikokemusta, mutta ne eivät yksinään määrittele sitä.
Pelien pitchaamisessa korostuu pelin kokemuksellinen arvo. Pelit arvioidaan kokemuksina, eikä pelkästään niiden mekaanisten ominaisuuksien perusteella. Hyvä pitch tuo esiin, millaisen kokemuksen peli tarjoaa ja miten se erottuu muista markkinoilla olevista peleistä. Mekaniikat, grafiikka, äänet ja kirjoitus ovat kaikki keinoja luoda mieleenpainuva kokemus, mutta ne eivät itsessään ole pelin ydin.
Pelejä ei yleensä pelata vain niiden grafiikoiden tai mekaniikkojen vuoksi. Tärkeämpää on, miten nämä elementit yhdessä luovat kokonaisvaltaisen pelikokemuksen. Esimerkiksi peli, jolla on hieno grafiikka tai hauska dialogi, ei välttämättä ole hyvä peli, jos kokemus ei ole mukaansatempaava tai merkityksellinen.
Elevator pitch tarkoittaa lyhyttä ja ytimekästä esitystä, jonka tavoitteena on vakuuttaa kuulija pelin potentiaalista lyhyessä ajassa, esimerkiksi hissimatkan aikana. Tässä tilanteessa on keskityttävä olennaiseen ja esitettävä pelin ydin mahdollisimman tiiviisti ja vakuuttavasti.
Nykyisessä pelimarkkinoiden tilanteessa, jossa ilmaisia pelejä on runsaasti, pelkkä ilmaisuus ei enää riitä erottumaan. Ilmaisten pelien on tarjottava jotain erityistä, jotta ne houkuttelevat pelaajia.
Splittown sijoittuu 70-luvulle, kylmän sodan aikanaan ja pelaaja asetetaan vakoojan rooliin. Tämä vakooja ei ole tyypillinen sankari; hän on humoristinen hahmo, joka toimii osittain toimistorottana. Tämä asettaa pelin sävyn: pelaaja ei vain suorita jännittäviä vakoilutehtäviä, vaan myös käsittelee arkipäiväisiä toimistotehtäviä.
Splittownin suunnittelussa jokainen elementti, kuten grafiikka, ääniraita ja pelimekaniikka, tukee tätä kokemusta. Grafiikan tulee heijastaa 70-luvun tunnelmaa. Liikkumisen ja ympäristön tulee tuntua siltä, kuin pelaaja olisi todella siellä, kylmän sodan keskellä. Ääniraita ei saa olla eeppistä orkesterimusiikkia, vaan enemmänkin jotakin, mitä voisi kuulla 70-luvun kahvilassa, luoden rennon ja aikakauteen sopivan tunnelman.
Kirjoitus ja dialogi auttavat luomaan tunnetta siitä, miten muut hahmot suhtautuvat pelaajaan ja miten pelaajan tekemiset vaikuttavat pelimaailmaan. Hahmon interaktiot ympäristön kanssa, esimerkiksi seinillä olevat esineet tai tietokoneen käyttö, on suunniteltu herättämään tunteita ja tuomaan lisäsyvyyttä kokemukseen. Esimerkiksi tietokoneen näppäinten äänet ja animaatiot ovat suunniteltu muistuttamaan vanhempaa teknologiaa, vieden pelaajan menneisyyden tunnelmaan.
Vaikka peli noudattaa genrensä perusperiaatteita, se sisältää ainutlaatuisia elementtejä, kuten vanhanaikaisen tietokoneen tai kahvinkeittimen, joiden äänet ja käyttäytyminen on suunniteltu vahvistamaan 70- tai 80-luvun tunnelmaa. Nämä mekaaniset elementit luovat syvyyttä ja auttavat pelaajaa uppoamaan pelin maailmaan.
Kun kaikki nämä elementit yhdistyvät, ne luovat vahvan ja mukaansatempaavan kokemuksen. Tärkeintä on, että peli ei häiritse pelaajaa elementeillä, jotka vetäisivät hänet pois kokemuksesta. Jos peli onnistuu tässä, se voi menestyä.
Splittownin pitchauksessa korostetaan näitä elementtejä: 70-luvun tunnelmaa, vakoojan ja toimistorotan roolia sekä humoristista sävyä. Lisäksi tuodaan esiin pelin tehtävät, kuten kutistussäteen palauttaminen. Pelaajan pitäisi heti saada käsitys siitä, millainen kokemus peli tarjoaa. Grafiikka, ääniraita ja muut tekniset yksityiskohdat ovat osa sitä, mutta ne ovat toissijaisia itse kokemukseen nähden. Niiden tulee olla laadukkaita, mutta ne eivät ole pelin keskiössä.