SuomiGameHUB

Maailma tarvitsee pelejä

Sävellajit ja asteikot – Musiikin teoriaa

Edellisellä kerralla kuuntelimme musiikkia ja puhuimme erilaisista nuottien nimistä. Pianon koskettimien tarkkailu auttaa ymmärtämään, mitä nuotit oikeastaan ovat. Koskettimistossa nuotit on järjestetty tiettyyn kaavaan. Olet varmasti huomannut, että koskettimissa on kaksi mustaa nuottia, sitten tauko, kolme mustaa nuottia, tauko ja niin edelleen. C-nuotti löytyy aina kahden mustan koskettimen alapuolelta. Nuotit toistuvat oktaaveissa ja jokainen oktaavi on merkitty nuotin viereen, kuten C4, C5 tai C6. Koko koskettimisto on siis jäsennelty näiden toistuvien nuottien ja oktaavien ympärille.

Kun siirrymme ylöspäin koskettimissa, nuotit saavat nimet C, D, E, F, G ja A. Tämän jälkeen tulee mielenkiintoinen kohta: seuraavan nuotin nimi on eri riippuen siitä, missä päin maailmaa olet. Suomessa käytämme nimeä H, mutta suurin osa maailmasta käyttää nimeä B. Oppaissamme kuitenkin käytämme B:tä, koska silloin se on yhtenäinen myös kaikkien netistä löytyvien englanninkielisten oppaiden kanssa.

Asteikot ovat nuottikokoelmia, jotka voivat tuottaa erilaisia tunnelmia tai sävyjä. Esimerkiksi A-molliasteikko alkaa A-nuotista ja käyttää vain valkoisia koskettimia, palaten lopulta takaisin A:han. Samoin voimme tehdä C-duuriasteikon lähtemällä C:stä ja käyttäen vain valkoisia koskettimia.

Jos puhumme kappaleesta, joka kuulostaa olevan C-duurissa, se johtuu usein siitä, että kappale alkaa ja eteenkin päättyy tähän säveleen ja siinä on duurimainen soundi. Sävellajia on harvoin suoraan kerrottu missään ja se on enemmän tulkinnanvarainen asia. Tämä saattaa olla hankalaa erityisesti aloitteleville muusikoille ja säveltäjille. Mutta kun alat tehdä enemmän musiikkia ja kokeilet eri sävelajeja, korvasi kehittyvät ja alkavat tunnistaa, missä sävelajissa kappale on.

Korvien kehittäminen ei ole pelkästään fyysinen prosessi, vaan se vaatii myös ymmärrystä. Sinun täytyy antaa korvillesi harjoitusta, jotta ne oppivat poimimaan erilaisia elementtejä kappaleista. Harjoitus tekee mestarin ja ajan myötä saatat huomata, että kykenet analysoimaan sävelajit ja niiden vaihtelut paljon tarkemmin.

Sävelajiin vihjataan usein nuottiviivaston alussa. Nuottikirjoituksessa tähän käytetään erilaisia merkkejä, kuten ylennys- ja alennusmerkkejä. Ylennysmerkki (♯) näyttää hieman risuaidan kaltaiselta ja sillä voidaan nostaa nuotin korkeutta. Alennusmerkki (♭) näyttää pieneltä “B”-kirjaimelta ja sen avulla voidaan laskea nuotin korkeutta. Palautusmerkki (♮) taas palauttaa nuotin alkuperäiseen asentoonsa, jos se on ylennetty tai alennettu. Jos olet harrastanut ohjelmointia, saatat tunnistaa ylennysmerkin C sharp (C#) -ohjelmointikielestä, joka on ikään kuin ‘ylennetty’ versio C-kielistä.

Kun vaihdat kappaleen sävelajia, esimerkiksi C-duurista G-duuriin, nuottiviivaston alkuun lisätään merkkejä ja yksittäisten nuottien kohdalle saattaa tulla lisämerkkejä. Tämä ei muuta kappaleen perussointia, mutta se muuttaa sitä, miten kappale tulisi tulkita, jos olet muusikko ja aiot soittaa sen. Esimerkiksi, jos G-duurissa normaalisti ylennetty F-nuotti ei ole ylennetty kappaleessasi, käytetään palautusmerkkiä osoittamaan, että tässä kohdassa F-nuotti ei ole ylennetty.

Sävelaskeleet ovat myös tärkeä osa musiikin teoriaa. Esimerkiksi, jos tarkastellaan pianon koskettimistoa, voimme huomata, että nuotit nousevat ja laskevat tietyissä askeleissa. Jos hyppäämme C-nuotista D-nuottiin, se on kokonainen sävelaskel, koska siinä mennään kaksi pykälää ylöspäin. Samalla tavalla D-nuotista E-nuottiin on myös kokonainen sävelaskel. Kuitenkin E-nuotista F-nuottiin on vain puolikas sävelaskel.

Käytännössä sävelaskelten avulla määritetään, kuinka paljon kaksi vierekkäistä nuottia eroavat toisistaan. Kokosävelaskel tarkoittaa, että välissä on yksi sävel, kun taas puolisävelaskel tarkoittaa, että säveliä ei ole välissä lainkaan. Tämä on erityisen tärkeää duuri- ja molliasteikkojen ymmärtämisessä.

Duuriasteikossa ensimmäinen sävelaskel on kokonainen, sitten tulee toinen kokonainen sävelaskel ja kolmas on puolikas. Tämän jälkeen tulee kolme kokonaista sävelaskelta ja lopuksi vielä yksi puolikas. Kun olemme käyneet kaikki nämä läpi, olemme päässeet duuriasteikon loppuun. Kaavamaisesti tämä voidaan ilmaista näin: 1-1-½-1-1-1-½.

Molliasteikossa järjestys muuttuu: 1-½-1-1-½-1-1. Molliasteikko on usein assosioitu melankoliseen tai synkkään tunnelmaan, vaikka nämä mielikuvat ovatkin yksilöllisiä ja kulttuurisidonnaisia. Duuriasteikko puolestaan mielletään usein iloisemmaksi.

Jos haluaisimme muuttaa esimerkiksi A-molliasteikon toiseksi molliasteikoksi, voisimme korottaa koko asteikon ylöspäin. Reaperin MIDI-editorissa tämä onnistuu painamalla Ctrl-näppäintä ylöspäin nuolinäppäimen kanssa. Tämä korottaa koko asteikon ja voimme aloittaa vaikkapa C:stä. Tämä C-molliasteikko poikkeaa A-mollista siten, että se sisältää myös mustia koskettimia.

On hyvä huomio, että alennus- ja ylennysmerkit näkyvät asteikkojen yhteydessä. Esimerkiksi C-molliasteikossa on kolme alennusmerkkiä, koska asteikossa on kolme säveltä, jotka ovat mustilla koskettimilla. Näitä kutsutaan alennetuiksi säveliksi. Kun kirjoitat nuotteja, nämä alennetut sävelet tulevat näkyviin.

Keskustelu

Aloita uusi keskustelu