Hahmojen suunnitteluun liittyy olennaisena osana siluettien ymmärtäminen ja niiden merkitys. Siluetti tekee hahmosta tunnistettavan pelkästään ääriviivojen perusteella. Esimerkiksi suositut sarjakuvahahmot ovat välittömästi tunnistettavissa pelkästään siluettinsa ansiosta. Tämä ei edellytä, että hahmon vaatteet tai ilmeet olisivat näkyvissä; siluetti itsessään riittää. Hyvin suunnitellussa siluetissa on käytetty erikokoisia muotoja – isoja, keskikokoisia ja pieniä – luomaan mielenkiintoinen ja tunnistettava kokonaisuus.
Kun tarkastellaan esimerkiksi Fred Flintstone -hahmon siluettia, voidaan havaita suuria muotoja, kuten pään ja vartalon ääriviivat, sekä pienempiä yksityiskohtia, kuten hiuksia ja vaatteiden reunuksia. Jokainen yksityiskohta vaikuttaa siihen, kuinka hahmo lopulta tunnistetaan. Tämä pätee myös sarjakuvahahmoihin, joilla on tyypillinen asento, joka tekee heistä tunnistettavia.
Asento kertoo paljon hahmon luonteesta ja tunteista. Esimerkiksi Simpsonien hahmot ovat erityisen mielenkiintoisia asentojensa osalta, sillä kumaralla olemuksellaan ne heijastavat jännittyneisyyttä ja hahmojen persoonaan liittyviä ominaisuuksia.
Hahmon asennon ja siluetin suunnittelussa on hyödyllistä miettiä, mikä osa hahmosta on etumaisena. Tämä voi kuvastaa hahmon luonnetta: älykäs hahmo saattaa kulkea pää edellä, sankarihahmo rinta edellä, pelokas hahmo lantio edellä ja rento hahmo jalat edellä. Nämä ovat esimerkkejä siitä, kuinka hahmon fyysinen asento voi viestiä sen persoonallisuudesta ja käyttäytymisestä.
Siluetin suunnittelu ei ole pelkästään suurten muotojen yhdistelmä. Se koostuu myös pienemmistä yksityiskohdista, jotka yhdessä luovat tunnistettavan ja mielenkiintoisen hahmon. Tämän ymmärtäminen auttaa luomaan hahmoja, jotka erottuvat joukosta ja jäävät mieleen. Hahmojen suunnittelussa kannattaa siis keskittyä sekä suuriin että pieniin yksityiskohtiin, jotta lopputulos olisi sekä visuaalisesti miellyttävä että merkityksellinen.
Siluetin yksityiskohtien ja keskikokoisten muotojen lisääminen sisältää hahmojen nenien, käsien ja muiden osien hahmottelua, jolloin hahmot alkavat saada enemmän persoonallisuutta ja yksilöllisyyttä. Siluetin täytyy pysyä selkeänä ja luettavana koko suunnitteluprosessin ajan. Käytännössä tämä tarkoittaa negatiivisten tilojen, kuten käsien ja vartalon erottelun, hyödyntämistä siluetin selkeyttämiseksi.
Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, miten eri ruumiinosat, kuten kädet ja jalat, menevät ristiin ja miten ne voidaan erottaa toisistaan. Tämä on olennaista, jotta hahmon asento ja liikkeet ovat helposti ymmärrettävissä siluetista. Pienempien yksityiskohtien, kuten hiusten tai vaatteiden rypytyksen, lisääminen tuo lisää syvyyttä ja eloisuutta hahmoon. Näitä pieniä elementtejä käyttämällä voidaan antaa katsojalle vihjeitä hahmon luonteesta ja toiminnasta.
Kun hahmo alkaa muotoutua, voidaan vielä tarkastella sen mittasuhteita ja tasapainoa. Kuvan kääntäminen vaakasuunnassa voi auttaa hahmottamaan, onko jokin osa liian suuri tai pieni suhteessa muihin osiin. Tämä auttaa saamaan aikaan harmonisen ja tasapainoisen hahmon.
