SuomiGameHUB

Maailma tarvitsee pelejä

Ylimaalaaja 1: Fantasiasoturi

Tässä oppaassa käsitellään grafiikan luomisen haasteita ja menetelmiä, erityisesti niille, joilla ei ole aiempaa kokemusta tai tietämystä aiheesta. Keskitytään siihen, miten voidaan parantaa olemassa olevia kuvia ja mitä seikkoja tulee ottaa huomioon grafiikkaa tehdessä. Käytännön esimerkkinä käytetään yli 20 vuotta sitten luotua konseptigrafiikkaa roolipeliin. Tämä esimerkki tarjoaa hyvän pohjan tarkastella yleisiä ongelmakohtia ja niiden ratkaisuja.

Kun tarkastellaan alkuperäistä kuvaa, huomataan useita ongelmia. Ensimmäinen ja ilmeisin ongelma on hahmon epäluonnollinen asento. Kuvan kääntäminen paljastaa, että hahmon käsi on epäluonnollisessa asennossa, ja hahmo seisoo suorassa, mikä tekee asennosta keinotekoisen. Hahmojen on oltava uskottavia ja luonnollisesti aseteltuja. Luonnollinen asento luo uskottavuutta ja tekee hahmosta miellyttävämmän katsojalle.

Alkuperäisessä kuvassa ei ole selkeitä, kirkkaita kohtia, jotka auttaisivat korostamaan kuvan tärkeitä elementtejä. Tämä johtaa sommittelun sekavuuteen, mikä tekee kuvasta vaikeasti hahmotettavan. Hyvä sommittelu ja siluetin käyttö auttavat luomaan kontrastia, mikä tekee kokonaisuudesta miellyttävämmän ja helpommin ymmärrettävän.

Kun parannetaan alkuperäistä kuvaa, tavoitteena ei ole luoda täydellistä tai viimeisteltyä luonnosta, vaan pikemminkin asettaa asiat oikeille paikoilleen. Tässä vaiheessa keskitytään anatomian ymmärtä miseen ja siihen, miten eri osat sijoittuvat suhteessa toisiinsa.

Esimerkiksi hahmon lonkkien ja käsien asentoa tarkastellaan tarkemmin. Käytännössä kunkin osan asento ja suhde toisiinsa saadaan paremmin balanssiin. Tällä tavoin hahmon asento saadaan näyttämään luonnollisemmalta ja kuvan kokonaisuus tasapainoisemmalta.

Lisäksi tarkastellaan kuvan yksityiskohtia, kuten varusteiden ja aseiden muotoilua, säilyttäen kuitenkin alkuperäisen suunnittelun henki, mutta samalla päivittäen ja parantaen elementtejä, jotta ne vastaisivat paremmin nykyaikaisen yleisön esteettisiä odotuksia. Esimerkiksi kypärän muotoilua voidaan tarkastella kriittisesti, ja miettiä, miten sen ilme saadaan vastaamaan paremmin realistista ja uskottavaa designia.

Tämä prosessi korostaa myös ”visuaalisen kirjaston” merkitystä. Mitä enemmän graafikko piirtää ja käyttää referenssejä, sitä enemmän hänelle kehittyy hyvän designin taju ja että miten eri asiat on suunniteltu ja minkälaisia muotoja eri esineissä ja asioissa esiintyy.

Alkuperäisessä kuvassa hahmon käsi kaareutuu miekan kahvan ympärille, mutta itse miekka on suorassa linjassa kameraan nähden, mikä luo epäjohdonmukaisuutta ja häiritsee kuvan uskottavuutta. Miekka tulee kääntää suoraan asentoon ja sitten asetetaan se perspektiiviin.

Kun miekan asento on korjattu, siirrytään sävyttämään kuvaa. Tavoitteena on välttää liian valkoista ja tasapaksua ilmettä. Lisätään kuvan siluettiin kontrastia, joka auttaa erottamaan käden ja vartalon toisistaan, tekee kuvasta selkeämmän ja auttaa katsojaa hahmottamaan kuvan rakennetta paremmin.

Alkuperäisessä lähestymistavassa yksityiskohtien merkitys korostui liikaa. Nykyisessä työskentelyssä yksityiskohtien sijaan keskitytään enemmän kokonaisuuden hahmottamiseen ja yksityiskohtien käyttöön kokonaisuuden parantamiseen. Vaikka yksityiskohdat ovat tärkeitä, ne eivät ole ensisijaisia, vaan niitä käytetään tehostamaan kokonaisilmettä.

Seuraavaksi keskitytään sommitteluun eli kompositioon. Komposition tarkoituksena on korostaa kuvan tärkeimpiä elementtejä ja jättää vähemmän tärkeät osat taka-alalle. Uusi kerros luodaan, ja käytetään airbrush-työkalua lisäämään harmaata sävyä kuvan alueille, jotka eivät tarvitse korostusta. Pidetään kuvan pääelementit, kuten hahmon pää, kirkkaampina, jotta ne houkuttelevat katsojan huomion. Tämä auttaa ohjaamaan katsojan katsetta kuvassa haluttuihin kohtiin.

Lisätään yksityiskohtia ja tummuutta hahmon reunoille ja alueille, joissa ne korostavat hahmon muotoa ja erottavat eri osat toisistaan. Esimerkiksi käden ja haarniskan osat tehdään selkeästi erottuviksi. Yksityiskohtien lisääminen tuo tummuutta ja syvyyttä kuvaan, auttaen erottamaan eri elementit toisistaan.

Lopulta, kun verrataan uutta versiota alkuperäiseen, huomataan, että sommittelu on selkeämpi ja harmonisempi. Korjatussa versiossa käden ja miekan suhde on uskottavampi ja kuvan kokonaisuus vaikuttaa tasapainoisemmalta.